Marokko Kulttuuri

Marokon kuningaskunta (arab. المملكة المغربية‎, berberiksi ) eli Marokko on valtio Afrikan luoteisosassa. Idässä rajanaapurina on Algeria. Marokolla on pitkä rantaviiva, joka ulottuu Atlantin valtamereltä Gibraltarinsalmen kautta Välimerelle asti. Marokon eteläinen raja on kiistanalainen. Marokko pitää Länsi-Saharan aluetta omanaan ja on pitänyt hallinnassaan suurinta osaa alueesta vuodesta 1975.
Marokko on maailman neljänneksi suurin arabimaa, ja berberit muodostavat merkittävän vähemmistön. Marokko on Ranskan entinen siirtomaa ja ranskan kieltä käytetään yleisesti muun muassa hallinnollisissa asioissa. Marokon kuninkaalla on laajat valtaoikeudet.
Perinneruokiin kuuluvat kuskus ja tajinet, makea minttutee on yleinen juoma.


Etusivu
Ajankohtaista
Suurlähetystö
Kunniakonsulaatit
Palvelut
Team Finland
Tietoa Marokosta
Poliittinen järjestelmä
Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
EU-politiikka
Talous, elinkeinoelämä ja ulkomaankauppa
Yhteiskunta, kulttuuri ja media
Kahdenväliset suhteet
Historia
Hyvä tietää
Linkkejä
Palaute
Yhteystiedot
Etusivu > Tietoa Marokosta > Yhteiskunta, kulttuuri ja media
Maatiedosto Marokko
Yhteiskunta, kulttuuri ja media

Väestö
Marokon väestömäärä on noin 33 miljoonaa vuonna 2010. Vuotuinen väestönkasvu on 1,4 prosenttia. Väestö on nuorta, joskin alle 15-vuotiaitten osuus väestöstä on hitaasti pienenemässä. Yhteiskunnallisten olojen kehittymättömyydestä johtuen osa väestöstä on taloudellisesti ja sosiaalisesti marginalisoitunut. Tämä luo kasvupohjaa kaikenlaisille ääri-ilmiöille.
 
Ulkomailla asuvien marokkolaisten määräksi arvioidaan noin kolme miljoonaa. Näistä valtaosa asuu Ranskassa, Alankomaissa, Belgiassa, Espanjassa ja Kanadassa.
 
Maan alkuperäiset asukkaat olivat berbereitä. Aikojen kuluessa he ovat sekoittuneet foinikialaisiin, roomalaisiin, vandaaleihin ja arabeihin sekä mustiin, joita tuotiin Marokkoon orjiksi. Berbereiden osuus väestöstä arvioidaan nykyisin kolmasosaan tai jopa puoleen. Berberi-identiteettiä ja amazigh-kulttuuria on ryhdytty virallisesti tukemaan. Marokossa arvioidaan asuvan noin 6 000 juutalaista, jotka muodostavat arabimaiden suurimman juutalaisyhteisön. Marokon itsenäistyessä 1956 oli juutalaisten määrä vielä lähes 250 000.
 
Pysyvästi Marokossa asuvia ulkomaalaisia on noin 51 000, joista pääosa on ranskalaisia, espanjalaisia ja italialaisia.
Uskonto
Valtionuskonto on islam ja kuningas on maan uskonnollinen johtaja. Väestöstä 99 prosenttia on sunnimuslimeja, noin yksi prosentti kristittyjä ja juutalaisia. Muita uskontoja pois lukien ateismi sallitaan, mutta muslimien käännytys samoin kuin käännytystyö on kiellettyä.
Kielet
Maan yleisin kieli on darija eli paikallinen arabian ja berberin yhdistelmä. Maan virallinen kieli taas on klassinen arabia. Ranskaa käytetään maan hallinnossa ja liikekielenä. Entisellä Espanjan vyöhykkeellä pohjoisessa puhutaan yleisesti espanjaa. Englannin kielen taito on Marokossa vähäistä, mutta yleistymässä nuorison keskuudessa. Lähes puolet aikuisväestöstä on lukutaidotonta.
Oikeusjärjestelmä
Ensimmäinen perustuslaki vuodelta 1962. Sitä on muutettu sen jälkeen vuosina 1979, 1972, 1992 ja 1996.
Koulu- ja opetusjärjestelmä
Lasten koulussa käynti on säännöllistä kaupungeissa, mutta maaseudulla erityisesti tyttöjä pidetään usein koulun sijaan kotitaloustyövoimana. Julkisen koulutuksen heikko taso on yksi Marokon suurimpia ongelmia. Monissa kaupungeissa on korkeatasoisia yksityiskouluja. Ne ovat usein ranskalaisia. Vain eliitillä on varaa lähettää lapsensa yksityiskouluun. Tämä osaltaan ylläpitää sosiaalista eriarvoisuutta Marokossa tulevinakin vuosina.
 
Marokossa on kuusi yliopistoa, joista johtava on Rabatissa toimiva Mohammed V -yliopisto. Fèsissä 800-luvulta moskeijan yhteydessä toiminutta yliopistoa sanotaan maailman vanhimmaksi. Yliopistojen taso on vaihteleva. Maassa toimii myös ulkomaisia yliopistoja. Ulkomailla, etenkin Ranskassa, on huomattava määrä marokkolaisia opiskelijoita. Maan eliitti pyrkii lähettämään nuorison ulkomaille opiskelemaan.
Yhteiskuntaolot
Sosiaalisten olojen parantaminen nousikin politiikan yhdeksi pääulottuvuudeksi toukokuussa 2005 kuninkaan esittäessä inhimillisen kehityksen kansallisen aloitteen (INDH).
Marokko julistettiin suureksi "työmaaksi" ja tavoitteeksi asetettiin
 
köyhyyden vähentäminen maaseudulla ja muun muassa Casablancan slummialueilla,
maaseudun infrastruktuurin parantaminen,
lukutaidottomuuden poistaminen ja
sosiaaliturvan parantaminen.
 
Islamismi eli vanhoillinen uskonnollisuus, jonka piirteisiin kuuluu Koraanin nostaminen ainoaksi ohjenuoraksi niin yksilöille kuin valtiollekin, on kasvattanut hiljalleen suosiotaan ja pesii moskeijoissa, köyhälistökortteleissa sekä koulu- ja yliopistolaitoksissa. Taloudellisesti ja sosiaalisesti marginalisoitunut väestö ja  nuoriso luo kasvupohjaa kaikenlaisille ääri-ilmiöille. Satelliittikanavat välittävät muun muslimimaailman radikaaleja sanomia myös lukutaidottomalle väestölle. Suurin järjestelmään kohdistuva paine nousee sisältäpäin yhteiskunnallisten olojen kehittymättömyydestä.
Media
Lehdistö
Marokossa ilmestyy runsaasti ranskan- ja arabiankielisiä uutispäivälehtiä, joista suurin osa tukee jotakin poliittista puoluetta tai kuningashuoneen politiikkaa. Hallitusta ja kuningashuonetta lähellä ovat muun muassa Le Matin ja Maroc Soir. L’Opinion on itsenäisyyspuolue Istiqlalin lehti, Al Ittihad al Ichtiraki sekä Libération sosialistipuolue USFP:n äänenkannattajia. L’Agence Maghreb Arab Presse (MAP) on tiedotusministeriön johtama uutistoimisto.
 
Ranskankieliset viikkolehdet Telquel  ja Le Reporter sekä eräät arabiankieliset kritisoivat maan johdon politiikkaa ja toimintaa välillä hyvinkin voimakkaasti. La Vie Economique ja L'Economiste ovat riippumattomia talouspoliittisia viikkojulkaisuja. Marokossa on Pohjois-Afrikan vapain lehdistö, mutta  viime aikoina suhtautumista lehdistöön on jonkin verran kiristetty. Arvostelun rajat ylittäneitä toimittajia saatetaan rangaista ankarilla sakoilla. Kiellettyä on kuninkaan tai kuningasperheen tai islamin uskonnon halventaminen sekä maan suvereniteetin kritisointi eli käytännössä Länsi-Saharan itsenäisyyttä tukevat ilmaisut.
TV- ja radio
Radiodiffusion Television Marocaine, RTM, on sisäasiainministeriön valvoma yhtiö, joka pyörittää ykkös- ja 2M tv-kanavia sekä satellittikanavaa. Myös uskontoministeriöllä on satelliittikanava. RTM ylläpitää yhdeksää alueellista radiokanavaa, joiden lähetykset ovat arabian, ranskan, espanjan ja berberin kielellä. Radio Méditerranée International, Medi 1, on yksityinen ranskalais-marokkolainen radioyhtiö, jonka lähetyksiä kuunnellaan kaikissa Maghreb-maissa. Valtion monopoli on purettu ja useille uusille radio- ja TV-kanaville myönnettiin lisenssit vuonna 2006.